Mietteitä uudesta normaalista

Nyt on harkka jo yli puolessa, aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti! Työtehtävät ovat olleet juuri sopivan haastavia ja olen oppinut paljon uutta. Vapaa-ajalla oon touhunnut kaikenlaista, muun muassa juoksennellut ympäri kyliä ja maakuntaa.

Tässä kohtaa arki tuntuu jo ihan normaalilta ja rutiineita on jo muodostunut. Työharkkaan meneminen ei enää jännitä, vaan päivät ovat ihan tavallisen oloisia ja rentoja. Ennen vaihdon alkua en olettanut ollenkaan, että vapaa-aika olisi näin täynnä tapahtumia, hengailua ja retkiä. Olen saanut paljo kavereita, erityisesti European Student Networkin tapahtumien kautta - olen tavannut älyttömästi vaihtareita ja paikallisia.

Kulttuurieroja

Kulttuurierot eivät ole mitenkään massiivisia Ranskan ja Suomen välillä, joten pieniin muutoksiin on ollut helppo sopeutua alun shokin jälkeen. Tosin ranskalainen tervehtimistapa - poskisuudelma - on opiskeijoiden kesken huvittavan epäselvä ja kaoottinen. Ranskalaisten kavereiden kanssa tervehdin aina poskisuudelmalla, mutta kansainvälisten vaihtareiden kanssa yhden käden halauksella. Hyvin usein tulee tilanteita erityisesti Ranskassa asuvien, mutta ulkomaalaisten, kanssa, kun toinen kurottaa halaukseen ja toinen yrittää poskisuudelmaa. Ja seuraavalla tapaamisella päinvastoin, kun molemmat yrittää "sopeutua" toisen tapaan tervehtiä ja taas mennään ristiin.

Toulousen hyvä puoli oli monikulttuurisuus noin muutoinkin. Siellä oli todella paljon vaihtareita, ulkomailta muuttaneita, eri uskontoja harjoittavia ja kaiken kaikkiaan paljon hyvin erilaisia ihmisiä. Kaikki porukassamme tulivat eri taustoista, eikä ketään haitannut toistemme kulttuurierot. Esimerkiksi kaksi ystävääni ovat muslimeita ja ramadan sattui juuri viimeiselle harkkakuukaudelleni - oli mielenkiintoista oppia heidän uskonnostansa sekä marokkolaisesta kultuurista ja juurista. Tältä kantilta Suomi on hieman takapajula; rasismi on reilusti vahvempaa ja yleisempää kotimaassa. Tämä myös muutti ajatustapaani rasismista hieman - ennen ajattelin rasistisen puheen olevan törkeää, nyt ajattelen sen olevan sitäkin enemmän noloa.

Koti-ikävä on melko lievää toistaiseksi, mutta välillä kuitenkin tulee pieni kaipuu Suomeen. Rakastan talvea ja kovia pakkasia, joten silmänräpäyksen verran harmittaa nähdä kavereiden päivityksiä lumisesta kotimaasta. Lisäksi ystäväni sai lapsen tammikuun lopulla ja siskonpojallani oli synttärit helmikuussa, joten koin jääväni paitsi joistakin läheisten tärkeistä hetkistä.

Harkkajuttuja

Harkka on jatkunut tosi kivasti. Oon tehnyt paljon esitelmiä, kuten "the importance of sleep", "how to be a bucket-filler" ja "the growth mindset". Aiheet oli suht tuttuja, mutta aika hukassa olisin ollut, jos joutuisi avaamaan niitä ilman valmistautumista. Tuntui siis hyödylliseltä kerrata ja syventää osaamista niin, että pystyy enkuksikin selittämään aiheet auki lapsille. Yllättävää on ollut se, kuinka vaikeaa on puhua yksinkertaista/lapsiystävällistä enkkua! Voisi kuvitella et sehän se vasta helppoa on, mutta todellisuudessa pitääkin punnita sanavalintoja ja lauserakenteita pitkään, jotta alakoululaiset sekä ymmärtää sanaston että pysyvät kärryillä. Lauseiden pitää olla lyhyitä, ytimekkäitä ja simppeleitä. Ammattisanasto pitää unohtaa, ja asiat osata selittää hyvin yksinkertaistetusti.

Esitelmien teot on ollut aika kivoja hommia, mutta on ollut myös hankalampiakin päänvaivoja. Täällä on useampi traumataustainen lapsi ja nuori, ketkä ehdottomasti tarvitsisivat psykoterapiaa, mutta eivät sinne syystä tai toisesta pääse. Ratkaisuja ja tukitoimia heidän tilanteisiin on ikävä ja hankala pyöritellä, kun matalan kynnyksen keinot ei riitä ja syvemmälle olisi epäeettistä sukeltaa ilman asianmukaista koulutusta.

Työssä olen huomannut, kuinka mielettömän tärkeää on aidosti ymmärtää kehityksellistä traumaa, kroonista häpeää ja toimia traumainformoidun työotteen mukaisesti. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen erityisesti Juha Klaavun Lapsuuden kehityksellinen trauma sekä Katja Myllyviidan/ Duodecimin Häpeän hoito -kirjoja kaikille alalla oleville, mutta myös omia lapsia harkitseville ja muutenkin niille, ketkä haluavat ymmärtää itseään ja läheisiään.

Olen ~~joutunut~~ päässyt vetämään myös kuraattorisessioita parin alakoululaisen kanssa. Aina vähän jänskättää, mutta olen pikkuhiljaa löytänyt itsevarmuutta ja kielikin alkaa sujua ihan nätisti. Olen saanut itsenäisesti sekä suunnitella että toteuttaa kuraattori-istunnot, joka on samaan aikaan siistiä ja kauhistuttavaa. Ihanaa että harkkaohjaajalla löytyy luottoa, mut välillä meinaa olla sormi suussa hankalampien tapauksien kanssa. Motivaatiota pitää yllä hyvin se, että harkkaohjaajani tulosti isot niput tuottamiani harjoitteita, jotta voi käyttää niitä myöhemmin muiden oppilaiden kanssa.

Projektina vedän neljä tunnetaitotuntia kolmosluokkalaisille. Kyseinen luokka on hyvin riehakas ja raskas, oppilaista monilla on traumataustaa ja neurokirjavuutta. Aloitin projektin tarkkailemalla luokkaa, vuorovaikutusta ja tuen tarpeita muutaman tunnin verran, jonka jälkeen aloin työstämään heidän tarpeilleen räätälöityä suunnitelmaa. Koska luokka on hyvin yli-aktiivinen ja lapset ylivirittyneitä, päätin sisällyttää tunteihin paljon mindfulness-harjoituksia ja hermostoa rauhoittavia aktiviteetteja. Ensimmäiset tunnit olivat luokkahuoneessa, kolmas pidetään metsässä ja neljäs leikkipaikalla. Tarkoituksena on antaa heille keinoja itsensä tyynnyttämiseen erilaisissa ympäristöissä.

Vapaa-aika

Lepo? Mitä se on?

Kiitos Toulousen opiskelijatapahtumien, kavereiden ja halpojen junalippujen, on uni jäänyt aika vähälle. Niinä harvoina päivinä kun oon illat kotona, menee aika kaupassa käyntiin, kokkailuun, eväiden tekoon ja vikoihin etäkursseihin (joita olen taidokkaasti laiminlyönyt).

Meillä on kaveriporukan kanssa tapana käydä joka keskiviikko illallisella. Viimeksi (11.2.) käytiin supersuositussa L'Entrecôte ravintolassa, jossa tarjoillaan nimensä mukaisesti entrecotepihviä ja rajattomasti raskalaisia kaveriksi. Oli ihan super hyvää! Aiemmalla kerralla käytiin Le Bouillon:ssa, (vinkki, tää ravintola löytyy monesta Ranskan kaupungista), jonne meen varmasti vielä uudestaan. Testasin tryffelipastaa, joka oli aivan mielettömän herkullista, täytti vatsan ja maksoi alle kympin! Tilasin myös kaverin kanssa jaettavaksi ankkaa, Toulouselaista makkaraa, sekä vuohenjuustoa hunajalla alkupalaksi.

Olen käynyt myös opiskelijatapahtumissa, kuten Café de langues (kielikahvilassa), Chandeleur-juhlissa (Ranskalaiset lettubileet) ja kaikenlaisissa muissa opiskelijariennoissa. On kyllä ihan super kiva, että tää on opiskelijakaupunki! Ei tule ikinä tylsää ja tulee tavattua tosi paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa. Suomalaisiakin on tullut vastaan jo muutama.

Albi

Matkustus

Alkukuusta lähdin kaverin kanssa tutustumaan Carcassonnen keskiaikaiseen linnoitukseen ja Narbonnen ihanaan rantakaupunkiin. Sää oli lauantaina aivan upea, varmaan ainakin sen +18 auringossa. Carcassonnen linna oli vaikuttava, tosin ympärillä kaikki oli turistihinnoissa. Narbonnessa oli palmuja, ihastuttavia leipomoita (syötiin aivan liikaa) ja upea joki keskellä kaupunkia. Istuttiin joenvarsikahvilassa ottamassa aurinkoa ja nauttien lohipastasta ja leivoksista, illalla käytiin Italialaisessa trattoriassa pizzalla. Sunnuntaina satoi aivan kaatamalla, joten päädyttiinkin lähtemään etuajassa kotiin. Onneksi oli tarjous euron junalipuista, niin kulkeminen oli stressivapaata.

Viime viikonlopun olin Montpellierin upeassa välimerellisessä kaupungissa. Olin alunperin halunnut Montpellieriin harjoitteluun, mutta sainkin harkkapaikan Toulousesta. Rakastuin kaupunkiin välittömästi ja aloin jo suunnittelemaan paluuta joko loman tai työn merkeissä... Palmuja, aurinkoa, upeita rakennuksia ja historiaa.😍 Rannalle en valitettavasti ehtinyt, mutta kesällä sitten.