Pohdinta vaihtojaksosta ja vinkit seuraaville

             Mitä vaihtojakso opetti?

Koin vaihtojakson arvokkaaksi kokemukseksi, niin työelämän ja ammattitaidon, kuin henkilökohtaisenkin elämän kannalta. Englannin puhuminen jännitti minua aiemmin todella paljon, sanat olivat jatkuvasti hukassa enkä ollut ollenkaan itsevarma kielitaidostani. Nopeasti taito kuitenkin kehittyi ja itsevarmuus kasvoi, eikä nykyään hävetä ollenkaan puhua englantia. 

Työharjoittelu oli todella hyvä kokemus. Harjoitteluohjaajani käytti minulle uusia menetelmiä ja esitteli sellaista teoriaa, mihin en Suomen harjoitteluissa tai kursseilla ollut törmännyt. Opin itsevarmemmaksi, rohkeammaksi ja ammattitaitoisemmaksi harjoittelun aikana. Harjoitteluohjaajani antoi paljon palautetta (sekä positiivista että rakentavaa), minkä koin arvokkaaksi oppimiselleni. 

Persoonani ei muuttunut ehkä yhtä voimakkaasti kuin olisin toivonut, mutta kaiken kaikkiaan sain hyvin paljon selville siitä, mikä elämässäni toimii ja mikä ei. Opin paljon siitä, mistä pidän, mistä en, mikä aiheuttaa stressiä ja mitä haluan kokea tulevaisuudessa. Esimerkiksi yksi valaistumisista oli se, kun huomasin automaattisesti sulkevani pois joitakin mahdollisuuksia itseltäni ilman järkevää syytä. Konkreettisesti tämä tuli esille mm. silloin, kun olin reissaamassa Portugalissa vaihtarikaverin kanssa. Sanoin vitsillä, et pitäiskö lähtä surffaamaan. Se oli ajatuksena jotenkin tosi huvittava, ei mun mielessä minä + surffaus vaan sopineet yhteen. Tajusin kuitenkin et hei, ei ole mitään syytä, miksi en vois lähtä testaamaan surffaamista! Varattiinkin surffitunti seuraavalle päivälle ja rakastuin lajiin heti. Luulen, että olen jatkossa paljon avoimempi erilaisille mahdollisuuksille, oli kyse sitten uudesta harrastuksesta tai urapolusta.

Huomaan, että nykyään olen paljon rohkeampi lähestymään ihmisiä enkä koe enää sellaista ns. riippuvuutta muista. Opin vetämään rajoja oman hyvinvointini vuoksi ja koen tulevaisuudessa huomaamaan nopeammin ja reagoimaan vahvemmin, jos jokin asia ei sovi minulle. En halua enää tyytyä työ- tai ystävyyssuhteisiin, missä toisella osapuolella ei ole riittävää arvostusta minua kohtaan. Tämä ymmärrys syntyi vaihdon aikana siksi, kun huomasin, kuinka paljon mahdollisuuksia elämässä oikeasti on. Pienehköllä paikkakunnalla asuessa helposti unohtaa, ettei oma kotikaupunki ole kaikki mitä on. Toulousessa tapasin paljon ihmisiä, eikä minulla ollut mitään syytä sietää epäkunnioittavaa käytöstä - pystyin valita täysin, kenen kanssa aikaani vietin. Samalla lailla ei huonoon työpaikkaan tarvitse tyytyä, vaan voi rohkeasti rakentaa itselle sopivan elämän. Usein ihmiset tottumuksesta rajaavat itsensä mahdollisuuksien ulkopuolelle.

Pech David

Vinkit vaihtoa harkitseville:

Lähde ihmeessä! Pahimmassa tapauksessa huomaat, ettei ulkomaille muutto ole sinun juttusi. Vaihtoon lähtö on pelottavaa, mutta on suuri etuoikeus saada tällainen mahdollisuus näinkin matalalla kynnyksellä. Ja loppujen lopuksi kotiin paluu oli paljon vaikeampaa, kun itse vaihtoon lähtö. 

Jos ajankohta, kohdemaa ja -kaupunki on vapaasti valittavissa, kannattaa miettiä millaista elämää vaihdolta toivoo. Onko toiveena enemmän suuri
opiskelijakaupunki vai rauhallinen rantakaupunki? Selviätkö kielitaidollasi pikkukylässä vai onko järkevämpää mennä suureen kaupunkiin, jossa on totuttu puhumaan englantia? Säällä on myös suuri vaikutus. Tutulla oli tosi huono kokemus vaihdosta, sillä kohdemaassa oli ollut kylmä ja sateinen sää suurimman osan ajasta, jolloin hän oli istunut eristäytyneenä kotonaan kaikki illat.

Ranskan vinkit:

Tässä huomioita ja vinkkejä Ranskaa harkitseville ja sinne lähteville.

Ranskan kielitaito on erittäin suositeltavaa, mutta itse pärjäsin ihan ookoosti hyvin alkeellisella ranskalla. Ravintoiloissa ja kaupoissa voi mennä sormi suuhun, kun menu ja tuotteet eivät ole englanniksi, eikä asiakaspalvelijat välttämättä puhu sujuvaa enkkua. Isoissa kaupungeissa englantia puhutaan enemmän, mutta lähiöalueilla ja pikkukaupungeissa ei niinkään. Etelä-Ranskassa ihmiset ovat ystävällisempiä ja ymmärtäväisiä, pohjoisessa voi olla enemmän kiusallisia tilanteita. Yliopistoissa luennot ovat yleensä ranskaksi, mutta poikkeuksia on. 

Kaupungin valitseminen vaikuttaa kokemukseen paljon. Etelässä ihmiset on rentoja ja ystävällisiä "c'est la vie" -asenteella, kun taas pohjoisessa paikalliset ovat kiireisempiä ja kylmempiä. Jos haluat paljon menoa ja meininkiä, kannattaa valita opiskelijakaupunki. Toulouse on Ranskan "paras" kaupunki, jos toivoo nimenomaan kansainvälisiä opiskelijatapahtumia ja paljon tekemistä. Montpellier ja Bordeaux ovat myös tosi kivoja, niissäkin aktiivinen opiskelijayhteisö. Pohjoisen kaupungeista en osaa sanoa.

 Ruoka ja talous: 

Carrefour, Monoprix ymv. ovat melko kalliita - kannattaa tehdä isommat ostokset Lidlissä ja Aldissa. Jos haluat ostaa käytettyä tavaraa mikrosta ajoneuvoihin, Leboncoin on ikään kuin tori.fi. Asunnon voit löytää leboncoinista, facebook-ryhmistä kuten "Toulouse logement", "Student housing in x" tai hakemalla opiskelija-asuntoa yliopiston asuntolasta (halvin vaihtoehto). Itse löysin asunnon tuurilla kaverin kautta, joten yhteyksiä kannattaa muodostaa heti vaihtokaupungin varmentuessa.

Foix

Matkustus:

Oksitanian alueella (kattaen mm. Toulousen ja Montpellierin) on joka kuun lopussa tarjous junalipuista. 10 päivää ennen tulevan kuun ensimmäistä kokonaista viikonloppua tulee myyntiin 1€ hintaiset junaliput kaikkialle Oksitanian alueella. Junaliput ovat myynnissä sovelluksessa SNCF connect. Löydät halvat liput 10pv ennen kyseistä viikonloppua hakemalla matkaa ja selaamalla esille tulevia vaitoehtoja.

Kivoja paikkoja tällä alueella on mm. Carcassonne, eli keskiaikainen linnoituskylä, Albi, Narbonne, Foix, Gruissan (flamingoja!) sekä vuoristokylä Ax-les-Thermes. 

St Cecile, Albi

Foix

Toulousessa kannattaa ehdottomasti testata seuraavat:

Tekemistä: Pech David -puisto auringonlaskun aikaan, sunnuntain tori Saint-Aubinissa, Capitole-rakennus sisältäpäin, Cafe de Langues tiistai-iltaisin ja tietysti auringonlasku Place Saint Pierressä.

Sunday market

Capitole

Ruokapaikkoja: Le Bouillon Capitole, L'Entrecôte, Yomi sushi rolls, L'Aperozza, L'Autre Salon Thé, Flowers cafe. 

Kauppoja ym: La Mucca (askartelu), Le Grenier d'Anais (kirppari), Gibert Joseph (halvat käytetyt kirjat).

Työharjoittelu ja vapaa-ajan aktiviteetit

                            Mietteitä uudesta normaalista

Nyt on harkka jo yli puolessa, aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti! Työtehtävät ovat olleet juuri sopivan haastavia ja olen oppinut paljon uutta. Vapaa-ajalla oon touhunnut kaikenlaista, muun muassa juoksennellut ympäri kyliä ja maakuntaa. 

Tässä kohtaa arki tuntuu jo ihan normaalilta ja rutiineita on jo muodostunut. Työharkkaan meneminen ei enää jännitä, vaan päivät ovat ihan tavallisen oloisia ja rentoja. Ennen vaihdon alkua en olettanut ollenkaan, että vapaa-aika olisi näin täynnä tapahtumia, hengailua ja retkiä. Olen saanut paljo kavereita, erityisesti European Student Networkin tapahtumien kautta - olen tavannut älyttömästi vaihtareita ja paikallisia. 

Kulttuurieroja

Kulttuurierot eivät ole mitenkään massiivisia Ranskan ja Suomen välillä, joten pieniin muutoksiin on ollut helppo sopeutua alun shokin jälkeen. Tosin ranskalainen tervehtimistapa - poskisuudelma - on opiskeijoiden kesken huvittavan epäselvä ja kaoottinen. Ranskalaisten kavereiden kanssa tervehdin aina poskisuudelmalla, mutta kansainvälisten vaihtareiden kanssa yhden käden halauksella. Hyvin usein tulee tilanteita erityisesti Ranskassa asuvien, mutta ulkomaalaisten, kanssa, kun toinen kurottaa halaukseen ja toinen yrittää poskisuudelmaa. Ja seuraavalla tapaamisella päinvastoin, kun molemmat yrittää "sopeutua" toisen tapaan tervehtiä ja taas mennään ristiin. 

Toulousen hyvä puoli oli monikulttuurisuus noin muutoinkin. Siellä oli todella paljon  vaihtareita, ulkomailta muuttaneita, eri uskontoja harjoittavia ja kaiken kaikkiaan paljon hyvin erilaisia ihmisiä. Kaikki porukassamme tulivat eri taustoista, eikä ketään haitannut toistemme kulttuurierot. Esimerkiksi kaksi ystävääni ovat muslimeita ja ramadan sattui juuri viimeiselle harkkakuukaudelleni - oli mielenkiintoista oppia heidän uskonnostansa sekä marokkolaisesta kultuurista ja juurista. Tältä kantilta Suomi on hieman takapajula; rasismi on reilusti vahvempaa ja yleisempää kotimaassa. Tämä myös muutti ajatustapaani rasismista hieman - ennen ajattelin rasistisen puheen olevan törkeää, nyt ajattelen sen olevan sitäkin enemmän noloa. 

Koti-ikävä on melko lievää toistaiseksi, mutta välillä kuitenkin tulee pieni kaipuu Suomeen. Rakastan talvea ja kovia pakkasia, joten silmänräpäyksen verran harmittaa nähdä kavereiden päivityksiä lumisesta kotimaasta. Lisäksi ystäväni sai lapsen tammikuun lopulla ja siskonpojallani oli synttärit helmikuussa, joten koin jääväni paitsi joistakin läheisten tärkeistä hetkistä. 

Harkkajuttuja

Harkka on jatkunut tosi kivasti. Oon tehnyt paljon esitelmiä, kuten "the importance of sleep", "how to be a bucket-filler" ja "the growth mindset". Aiheet oli suht tuttuja, mutta aika hukassa olisin ollut, jos joutuisi avaamaan niitä ilman valmistautumista. Tuntui siis hyödylliseltä kerrata ja syventää osaamista niin, että pystyy enkuksikin selittämään aiheet auki lapsille. Yllättävää on ollut se, kuinka vaikeaa on puhua yksinkertaista/lapsiystävällistä enkkua! Voisi kuvitella et sehän se vasta helppoa on, mutta todellisuudessa pitääkin punnita sanavalintoja ja lauserakenteita pitkään, jotta alakoululaiset sekä ymmärtää sanaston että pysyvät kärryillä. Lauseiden pitää olla lyhyitä, ytimekkäitä ja simppeleitä. Ammattisanasto pitää unohtaa, ja asiat osata selittää hyvin yksinkertaistetusti. 

Esitelmien teot on ollut aika kivoja hommia, mutta on ollut myös hankalampiakin päänvaivoja. Täällä on useampi traumataustainen lapsi ja nuori, ketkä ehdottomasti tarvitsisivat psykoterapiaa, mutta eivät sinne syystä tai toisesta pääse. Ratkaisuja ja tukitoimia heidän tilanteisiin on ikävä ja hankala pyöritellä, kun matalan kynnyksen keinot ei riitä ja syvemmälle olisi epäeettistä sukeltaa ilman asianmukaista koulutusta.

Työssä olen huomannut, kuinka mielettömän tärkeää on aidosti ymmärtää kehityksellistä traumaa, kroonista häpeää ja toimia traumainformoidun työotteen mukaisesti. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen erityisesti Juha Klaavun Lapsuuden kehityksellinen trauma sekä Katja Myllyviidan/ Duodecimin Häpeän hoito -kirjoja kaikille alalla oleville, mutta myös omia lapsia harkitseville ja muutenkin niille, ketkä haluavat ymmärtää itseään ja läheisiään.  

Olen joutunut  päässyt vetämään myös kuraattorisessioita parin alakoululaisen kanssa. Aina vähän jänskättää, mutta olen pikkuhiljaa löytänyt itsevarmuutta ja kielikin alkaa sujua ihan nätisti. Olen saanut itsenäisesti sekä suunnitella että toteuttaa kuraattori-istunnot, joka on samaan aikaan siistiä ja kauhistuttavaa. Ihanaa että harkkaohjaajalla löytyy luottoa, mut välillä meinaa olla sormi suussa hankalampien tapauksien kanssa. Motivaatiota pitää yllä hyvin se, että harkkaohjaajani tulosti isot niput tuottamiani harjoitteita, jotta voi käyttää niitä myöhemmin muiden oppilaiden kanssa. 

Projektina vedän neljä tunnetaitotuntia kolmosluokkalaisille. Kyseinen luokka on hyvin riehakas ja raskas, oppilaista monilla on traumataustaa ja neurokirjavuutta. Aloitin projektin tarkkailemalla luokkaa, vuorovaikutusta ja tuen tarpeita muutaman tunnin verran, jonka jälkeen aloin työstämään heidän tarpeilleen räätälöityä suunnitelmaa. Koska luokka on hyvin yli-aktiivinen ja lapset ylivirittyneitä, päätin sisällyttää tunteihin paljon mindfulness-harjoituksia ja hermostoa rauhoittavia aktiviteetteja. Ensimmäiset tunnit olivat luokkahuoneessa, kolmas pidetään metsässä ja neljäs leikkipaikalla. Tarkoituksena on antaa heille keinoja itsensä tyynnyttämiseen erilaisissa ympäristöissä. 

Vapaa-aika

Lepo? Mitä se on? 

Kiitos Toulousen opiskelijatapahtumien, kavereiden ja halpojen junalippujen, on uni jäänyt aika vähälle. Niinä harvoina päivinä kun oon illat kotona, menee aika kaupassa käyntiin, kokkailuun, eväiden tekoon ja vikoihin etäkursseihin (joita olen taidokkaasti laiminlyönyt).  

Meillä on kaveriporukan kanssa tapana käydä joka keskiviikko illallisella. Viimeksi (11.2.) käytiin supersuositussa L'Entrecôte ravintolassa, jossa tarjoillaan nimensä mukaisesti entrecotepihviä ja rajattomasti raskalaisia kaveriksi. Oli ihan super hyvää! Aiemmalla kerralla käytiin Le Bouillon:ssa, (vinkki, tää ravintola löytyy monesta Ranskan kaupungista), jonne meen varmasti vielä uudestaan. Testasin tryffelipastaa, joka oli aivan mielettömän herkullista, täytti vatsan ja maksoi alle kympin! Tilasin myös kaverin kanssa jaettavaksi ankkaa, Toulouselaista makkaraa, sekä vuohenjuustoa hunajalla alkupalaksi. 

Olen käynyt myös opiskelijatapahtumissa, kuten Café de langues (kielikahvilassa), Chandeleur-juhlissa (Ranskalaiset lettubileet) ja kaikenlaisissa muissa opiskelijariennoissa. On kyllä ihan super kiva, että tää on opiskelijakaupunki! Ei tule ikinä tylsää ja tulee tavattua tosi paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa. Suomalaisiakin on tullut vastaan jo muutama.

Albi

Matkustus

Alkukuusta lähdin kaverin kanssa tutustumaan Carcassonnen keskiaikaiseen linnoitukseen ja Narbonnen ihanaan rantakaupunkiin. Sää oli lauantaina aivan upea, varmaan ainakin sen +18 auringossa. Carcassonnen linna oli vaikuttava, tosin ympärillä kaikki oli turistihinnoissa. Narbonnessa oli palmuja, ihastuttavia leipomoita (syötiin aivan liikaa) ja upea joki keskellä kaupunkia. Istuttiin joenvarsikahvilassa ottamassa aurinkoa ja nauttien lohipastasta ja leivoksista, illalla käytiin Italialaisessa trattoriassa pizzalla. Sunnuntaina satoi aivan kaatamalla, joten päädyttiinkin lähtemään etuajassa kotiin. Onneksi oli tarjous euron junalipuista, niin kulkeminen oli stressivapaata.

Viime viikonlopun olin Montpellierin upeassa välimerellisessä kaupungissa. Olin alunperin halunnut Montpellieriin harjoitteluun, mutta sainkin harkkapaikan Toulousesta. Rakastuin kaupunkiin välittömästi ja aloin jo suunnittelemaan paluuta joko loman tai työn merkeissä... Palmuja, aurinkoa, upeita rakennuksia ja historiaa.😍 Rannalle en valitettavasti ehtinyt, mutta kesällä sitten. 

Canvalla tekemäni värityskuva ykkösluokkalaiselle kasvun asenteen opettelua varten

Retki metsään eskarien kanssa

Montpellier

Montpellier

L'Entrecôte

Tankotanssitunteja!

Carcassonnen katetdraali

Carcassonne

Narbonne

Narbonne

Narbonne

Uuteen arkeen, kaupunkiin ja työhön tutustuminen

Moikka taas,

nyt mennään jo tammikuun loppupuolta. Sää on onneksi lämmennyt alkukuun pakkasista, nyt pyöritään kympin molemmin puolin ja farkkutakissa pärjää jo hyvin. Aurinkoisina päivinä lämmön tuntee jo takin läpi ja aurinko kuumentaa poskia. 

                                        Vapaa-ajan vietto

Toisen vaihtoviikon keskiviikkona tapasin netin kautta saamaani kaverin, joka opiskelee onkologiaa Toulousessa. Pistäydyimme uutuuskahvilassa ostamassa netissä ylistetyt herkkupullat, kiertelimme kaupunkia ja käytiin pizzalla. Täällä pizzan päälle laitetaan kypsää perunaa hieman samaan tapaan, kuin Suomessa ananasta. Oli kyllä ihan hyvää, vaikka vähän erikoiselta kuulostikin.

Saman viikon perjantaina vietin iltaa kolmen Erasmus-opiskelijan kanssa juoden viiniä Garonnen rannalla. Paikka oli täynnä hengailevia nuoria, vaikka ilma oli melko viileä.

Ruuan ja ravintoloiden hintataso Toulousessa on hieman Suomea alhaisempi, esimerkiksi pizza maksaa 7-9€ pikaruokaloissa (verrattaen suomen 9-14€) ja ravintolassa alkupala + pääruoka on noin 15-20€. Asumiskustannukset vastaavat Suomen suurempia kaupunkeja. Julkinen liikenne on opiskelijoille halpa, kortti on 15€ kuukaudessa ja kattaa bussin, metron ja ratikan.

Ylläolevissa kuvissa Garonnen ylittävä silta, vuohenjuustoa maatilalta ja kaupungin keskustan
rakennuksia.

Seuraavalla viikolla vaihtisryhmässä joku tuntematon uusi opiskelija kyseli illallisseuraa. Sovin hänen ja yhden toisen harkkavaihtarin kanssa tapaamisen seuraavalle päivälle. Harkkavaihtarin olin jo tavannut edellisviikolla, hän on Pariisilainen insinööriopiskelija Ade. Toisesta opiskelijasta ei ollut mitään tietoa ja Aden kanssa vähän jännitettiin millainen tyyppi meidän eteen tupsahtaa.

No, onneksi Lucas olikin ihan tavallinen tyyppi, rento, kohtelias ja ekstrovertti. Lähenin nopeasti molempien kanssa, nyt tapaamme pari kertaa viikossa porukalla.

Broileria ja selleriä, jälkiruuaksi profitrole

Harkkajuttuja

Ekat pari viikkoa kiertelin ala-asteen luokkia, tarkkaillen lasten vuorovaikutustaitoja, tunnetaitoja ja tunnereaktioiden säätelykyä. Tehtävän tarkoituksena oli tutustua kouluun, lapsiin, tutkia tuen tarpeita ja pohjustaa loppuharkan projektia.

Osallistuin myös pariin kuraattorin tukikeskusteluun ja autoin suunnittelemaan strategioita kyseisten oppilaiden tukemiseksi.

Alla kuvia eskareiden puuhista (vasemman puolen kuvat) ja ykkösluokkalaisten tunneilta (oikean puolen kuvat).

Ylävasen: eskarilaiset harjoittelevat muotoja palikoiden avulla ja opettelivat kirjoittamaan numerot 0-100. Alavasemmalla piirtelypuuhia ja shakinpeluuta.

Yläoikealla ykkösluokkalaiset harjoittelivat sanojen "change, form ja function" merkitystä. Alaoikealla liikkatunnin välineitä. Liikassa harjoiteltiin myös amerikkalaista Madison-tanssia.

Tässä vielä vitosluokkalaisten (G5) kirjallisuutta, itsetekemiä julisteita ja alavasemmalla filosofian konsepti tietämättömyyden verhosta, jonka esittelin yhteiskuntaopin tunnilla.

Ranskan "loppianen" eli Epiphany

Ranskassa loppiaisen tienoilla vietetään epiphanya, jolloin keräännytään läheisten kanssa kakun äärelle. Epiphany juhlistaa sitä päivää, kun kolme tietäjää tapasivat Jeesusvauvan. Kakun sisään piilotetaan pieni figuuri nimeltä fève ja sen löytäjä kruunataan päivän kuninkaaksi. Eli vähän samaan tapaan kuin manteli joulupuurossa, mutta juhlavammin. 

Eräs opettajista oli tuonut töihin leipomansa Galette des Rois -kakun ja minä pahaa-aavistamaton meinasin lohkaista hampaani fèveen, kun kukaan ei tajunnut varoittaa. Kruunu jäi saamatta, mutta oli hauska tutustua toisen maan kulttuuriin. Tuntui kuitenkin vähän oudolta viettää jouluaihesta juhlaa, sillä joulusta tuntuu olevan kuukausitolkulla aikaa. Maisemat muuttui, lumesta ei tietoakaan ja koko arki meni uusiksi, niin en osannut käsittää joulusta olevan vasta pari viikkoa.

Vaihdon valmistelu ja ensimmäiset päivät

                          Esittely

Moikka! 

Miä oon 22v kolmannen vuoden sosionomiopiskelija Kotkasta. Päätin lähteä ulkomaille harkkaan, koska oon pienestä pitäen halunnut matkustella ja asua toisessa maassa jonkin aikaa. Lisäksi halusin vahvistaa itsevarmuuttani ja kokemusta itsenäisesti pärjäämisestä, sillä olen hieman arkajalka. Koin myös, että enkunosaamiseni voisi kaivata käytännön treeniä, vaikka teoriapohja onkin hyvä.

Valitsin Ranskan, koska se on minulle uutta aluetta ja kieli on kaunis, mutta osittain myös hyvien juustojen vuoksi. Alunperin toivoin harkan ajoittuvan loppukevääseen ja sijoittuvan etelärannikon Montpellieriin, mutta sainkin paikan Toulousesta. Harkkapaikka piti lomia niin tiuhaan tahtiin keväällä, että ajankohta vaihtui alkukevääseen. Eli hyvästit toiveille auringonotosta ja rannalla loikoilusta!

Käytännön valmistelu ennen vaihtoa

Koska lähdin harjoitteluvaihtoon "normaalin" vaihdon sijaan, oli paikan löytäminen hieman erilaista kuin yliopistoihin menevillä vaihtareilla. Päätin itse kohdemaan ja kaupungin, jonka jälkeen lähetin sähköposteja paikallisiin yrityksiin ja jäin odottamaan yhteydenottoa. 

Kun paikka oli löytynyt, piti saada hakemukset ja apurahat selvitettyä. Sain Erasmus+ tukea, sillä harjoittelun pituus ylitti vaadittavan 60 päivää. Hain tukea myös Kymenlaaksossa toimivalta Otsakorpi-säätiöltä, joka tarjoaa taloudellista apua paikallisille opiskelijoille erilaisissa tilanteissa. Lomakkeiden ja hakemusten täytössä auttoi koulun KV-kordinaattori. Visaa tai muuta oleskelulupaa en Ranskaan tarvinut vajaan kolmen kuukauden harjoittelulle. Vaikka koulu tarjoaa vakuutuksen, piti sen lisäksi hankkia itse matkavakuutus. 

Hankalin osa vaihtoon lähdön valmistelua oli asunnon löytäminen. Toulouse on isohko ja kallis kaupumki, eikä halpoja yksiöitä parin kuukauden vuokrasopimuksella varsinaisesti sadellut syliin. Minulla meni melkein pari kuukautta, ennen kuin löysin sopivan asunnon. Toisaalta tilanteeni oli myös erilainen yliopistovaihtareihin nähden, sillä he pystyivät hakea koulujen asuntoloihin. 

Matkustusmietteitä

Suomessa oli hurjat pakkaset, kun lähdimme ajelemaan lentokentälle. Vähän suretti, että suomalainen talvi oli minun osaltani tässä. Matkalla kentälle ei vielä jännittänyt liikoja, mutta turvatarkastuksen edessä avopuolisoani hyvästellessä alkoi surettaa.

                                 Luminen Helsinki ja auringonnousu koneen ikkunasta

Pariisin lentokenttä CDG oli aikamoinen kokemus - terminaalilta 2B meni puolisen tuntia kipitellä terminaaliin 2F, eikä reittikään ollut selkeä. Oikealle, portaat alas, tiukka vasen, portaat ylös, taas oikealle, sitten oltiinkin kiväärein varustettujen sotilaiden ympäröimänä käytävällä. Toulousen kentällä taas kuulutettiin, että lentokentälle unohdetut laukut tuhotaan välittömästi ja laukun omistaja saa syytteen. Vähän eri menoa kuin Helsinki-Vantaalla😅

Ekat päivät

  Pääsin kämpille vasta illalla, kun kämppikseni tuli töistä. Vein matkatavarat sisälle, jonka jälkeen käytiin yhdessä kaupassa. Illalla puolikuolleena kokkailin vielä eväitä ensimmäistä harkkapäivää varten.

 
Ensimmäinen harkkapäivä meni hienosti! Työntekijät olivat ihania (ei ollenkaan kuin Ranskalaisista on varoiteltu) ja työtehtävät mielenkiintoisia. Harkkapaikkani on International School of Toulouse, kansainvälinen yksityinen koulu Etelä-Ranskassa. Koulussa on tarhaikäisistä lukiolaisiin asti, mutta minun tehtäväni on keskittyä alakoululaisiin. Ensimmäisten viikkojen työtehtäväni on observoida luokissa oppilaiden käytöstä, vuorovaikutustaitoja, vahvuuksia sekä kehityskohteita. Tarkkailun jälkeen esittelen ohjaajalleni havainnot ja suunnitelman, miten kyseisiä oppilaita voidaan tukea.

Tiistaina Toulousessa oli pakkasennätys. Aamulla mittari näytti -8°C, vaikka normaalisti lämpötila on +10°C paikkeilla! Lapset sekä aikuiset olivat ihan ymmällään sääolosuhteista.

Lapset piirtelivät jäätyneille puisille lavoille. Oikeanpuolimmainen kuva on koulun läheiseltä kadulta.

Tunsin kuitenkin jo päivällä oloni heikentyvän ja illalla nousikin kuume. Kämppikseni ei ollut lämmittänyt asuntoa ja makkarissani oli vain 12°C ensimmäisenä yönä, joka varmaan vaikutti osaltaan sairastumiseeni. Yleisissä tiloissa oli 13.5°C, enkä ymmärrä, miten kukaan tarkenee sellaisissa lämpötiloissa! Sairastin illan ja jouduin jäädä kämpille seuraavaksi päiväksi. Harkkaohjaajani oli kultainen ja kyseli jatkuvasti vointiani, sekä tarjoutui tuomaan vilttejä tai muita tarvikkeita. Seuraavana päivänä olo oli jo onneksi parempi. 

ekana aamuna

Kulttuurishokki

Realistisuuden nimissä haluan vielä puhua kulttuurishokista. 

Vaikka pärjäsinkin ihan hyvin eikä matkassa ollut varsinaisia mutkia, oli tulopäivänä olo aika kamala. Itketti, oli koti-ikävä, mietin et eihän tässä ollut mitään järkeä ja nyt ei voi enää perua. Kaikki tuntui ikävältä ja vaikealta. 

Seuraavina päivinä olo kuitenkin helpotti ja mieli oli paljon optimistisempi. 

Ekana iltana ahdistukseen auttoi erityisesti se, että tiesin jo etukäteen tällaisten ajatusten olevan normaaleja vaihdon alussa. Lisäksi juuri Aasian vaihdosta tullut kaverini antoi vertaistukea ja puolisoni ja monet ystävät tsemppasivat eteenpäin.

Terkuin Sara🫶