Tammikuun kuulumisia

Moikka taas,

nyt mennään jo tammikuun loppupuolta. Sää on onneksi lämmennyt alkukuun pakkasista, nyt pyöritään kympin molemmin puolin ja farkkutakissa pärjää jo hyvin. Aurinkoisina päivinä lämmön tuntee jo takin läpi ja aurinko kuumentaa poskia.

Vapaa-ajan vietto

Toisen vaihtoviikon keskiviikkona tapasin netin kautta saamaani kaverin, tsekkiläis-amerikkalaisen Christynan, joka opiskelee onkologiaa Toulousessa. Pistäydyimme uutuuskahvilassa ostamassa netissä ylistetyt herkkupullat, kiertelimme kaupunkia ja käytiin pizzalla. Täällä pizzan päälle laitetaan kypsää perunaa hieman samaan tapaan, kuin suomessa ananasta. Oli kyllä ihan hyvää!

Saman viikon perjantaina vietin iltaa kolmen Erasmus-opiskelijan kanssa juoden viiniä Garonnen rannalla. Paikka oli täynnä hengailevia nuoria, vaikka ilma oli melko viileä.

Ylläolevissa kuvissa Garonnen ylittävä silta, vuohenjuustoa maatilalta ja kaupungin keskustan
rakennuksia.

Seuraavalla viikolla vaihtisryhmässä joku tuntematon uusi opiskelija kyseli illallisseuraa. Sovin hänen ja yhden toisen harkkavaihtarin kanssa tapaamisen seuraavalle päivälle. Harkkavaihtarin olin jo tavannut edellisviikolla, hän on Pariisilainen insinööriopiskelija Ade. Toisesta opiskelijasta ei ollut mitään tietoa ja Aden kanssa vähän jännitettiin millainen tyyppi meidän eteen tupsahtaa. Joku mies oli jo nimittäin vaihtariryhmän kautta tullut liehittelemään meitä molempia, joten vainoharhoissa kehiteltiin suunnitelmaa miten livistää illalliselta kesken kaiken. 

No, onneksi Lucas olikin ihan tavallinen tyyppi, rento, kohtelias ja ekstrovertti. Lähenin nopeasti molempien kanssa, nyt tapaamme pari kertaa viikossa porukalla.

Broileria ja selleriä, jälkiruuaksi suklaaleivos

Harkkajuttuja

Ekat pari viikkoa kiertelin ala-asteen luokkia, tarkkaillen lasten vuorovaikutustaitoja, tunnetaitoja ja tunnereaktioiden säätelykyä. Tehtävän tarkoituksena oli tutustua kouluun, lapsiin, tutkia tuen tarpeita ja pohjustaa loppuharkan projektia.

Osallistuin myös pariin kuraattorin tukikeskusteluun ja autoin suunnittelemaan strategioita kyseisten oppilaiden tukemiseksi.

Alla kuvia eskareiden puuhista (vasemman puolen kuvat) ja ykkösluokkalaisten tunneilta (oikean puolen kuvat).

Ylävasen: eskarilaiset harjoittelevat muotoja palikoiden avulla ja opettelivat kirjoittamaan numerot 0-100. Alavasemmalla piirtelypuuhia ja shakinpeluuta.

Yläoikealla ykkösluokkalaiset harjoittelivat sanojen "change, form ja function" merkitystä. Alaoikealla liikkatunnin välineitä. Liikassa harjoiteltiin myös amerikkalaista Madison-tanssia.

Teen myöhemmin postauksen siitä, millaisia eroja olen huomannut kansainvälisen yksityiskoulun ja Suomen julkisten koulujen välillä. Nyt mainitsen kuitenkin pikaisesti, kuinka paljon älykkaitä ja lahjakkaita lapsia koulussa on - 6v poika voitti minut shakissa, vaikka itsekin välillä pelailen enkä ole mielestäni ihan huonoimmasta päästä. Toiset eskarilaiset kisasivat siitä, kuka on nopein vastaamaan oikein kertolaskuihin kuten 8x56.

Tässä vielä vitosluokkalaisten kirjallisuutta, itsetekemiä julisteita ja alavasemmalla filosofian konsepti tietämättömyyden verhosta, jonka esittelin yhteiskuntaopin tunnilla.

Ranskan "loppianen" eli Epiphany

Ranskassa loppiaisen tienoilla vietetään epiphanya, jolloin keräännytään läheisten kanssa kakun äärelle. Epiphany juhlistaa sitä päivää, kun kolme tietäjää tapasivat Jeesusvauvan. Kakun sisään piilotetaan pieni figuuri nimeltä fève ja sen löytäjä kruunataan päivän kuninkaaksi. Eli vähän samaan tapaan kuin manteli joulupuurossa, mutta juhlavammin. 

Eräs opettajista oli tuonut töihin leipomansa Galette des Rois -kakun ja minä pahaa-aavistamaton meinasin lohkaista hampaani fèveen, kun kukaan ei tajunnut varoittaa. Kruunu jäi saamatta, mutta oli hauska tutustua toisen maan kulttuuriin. Tuntui kuitenkin vähän oudolta viettää jouluaihesta juhlaa, sillä joulusta tuntuu olevan kuukausitolkulla aikaa. Maisemat muuttui, lumesta ei tietoakaan ja koko arki meni uusiksi, niin en osannut käsittää joulusta olevan vasta pari viikkoa.

💕

Ensimmäiset päivät Toulousessa

              Esittely ja matkan alku

Moikka! 

Miä oon 22v kolmannen vuoden sosionomiopiskelija Kotkasta. Päätin lähteä ulkomaille harkkaan, koska oon pienestä pitäen halunnut matkustella ja asua toisessa maassa jonkin aikaa. Lisäksi halusin vahvistaa itsevarmuuttani ja kokemusta itsenäisesti pärjäämisestä, sillä olen hieman arkajalka. Koin myös, että enkunosaamiseni voisi kaivata käytännön treeniä, vaikka teoriapohja onkin hyvä.

Valitsin Ranskan, koska se on minulle uutta aluetta ja kieli on kaunis, mutta osittain myös hyvien juustojen vuoksi. Alunperin toivoin harkan ajoittuvan loppukevääseen ja sijoittuvan etelärannikon Montpellieriin, mutta sainkin paikan Toulousesta. Harkkapaikka piti lomia niin tiuhaan tahtiin keväällä, että ajankohta vaihtui alkukevääseen. Eli hyvästit toiveille auringonotosta ja rannalla loikoilusta!

Matkustusmietteitä

Suomessa oli hurjat pakkaset, kun lähdimme ajelemaan lentokentälle. Vähän suretti, että suomalainen talvi oli minun osaltani tässä. Matkalla kentälle ei vielä jännittänyt liikoja, mutta turvatarkastuksen edessä avopuolisoani hyvästellessä alkoi surettaa.

                                 Luminen Helsinki ja auringonnousu koneen ikkunasta

Pariisin lentokenttä CDG oli aikamoinen kokemus - terminaalilta 2B meni puolisen tuntia kipitellä terminaaliin 2F, eikä reittikään ollut selkeä. Oikealle, portaat alas, tiukka vasen, portaat ylös, taas oikealle, sitten oltiinkin kiivärein varustettujen armeijamiesten ympäröimänä käytävällä. Toulousen kentällä taas kuulutettiin, että lentokentälle unohdetut laukut tuhotaan välittömästi ja laukun omistaja saa syytteen. Vähän eri menoa kuin Helsinki-Vantaalla😅

Ekat päivät

  Pääsin kämpille vasta illalla, kun kämppikseni tuli töistä. Vein matkatavarat sisälle, jonka jälkeen käytiin yhdessä kaupassa. Illalla puolikuolleena kokkailin vielä eväitä ensimmäistä harkkapäivää varten.

 
Ensimmäinen harkkapäivä meni hienosti! Työntekijät olivat ihania (ei ollenkaan kuin Ranskalaisista on varoiteltu) ja työtehtävät mielenkiintoisia. Harkkapaikkani on International School of Toulouse, eli kansainvälinen yksityinen koulu Etelä-Ranskassa. Koulussa on tarhaikäisistä lukiolaisiin asti, mutta minun tehtäväni on keskittyä alakoululaisiin. Ensimmäisten viikkojen työtehtäväni on observoida luokissa oppilaiden käytöstä, vuorovaikutustaitoja, vahvuuksia sekä kehityskohteita. Tarkkailun jälkeen esittelen ohjaajalleni havainnot ja suunnitelman, miten kyseisiä oppilaita voidaan tukea.

Tiistaina Toulousessa oli pakkasennätys. Aamulla mittari näytti -8°C, vaikka normaalisti lämpötila on +10°C paikkeilla! Lapset sekä aikuiset olivat ihan ymmällään sääolosuhteista.

Lapset piirtelivät jäätyneille puisille lavoille. Oikeanpuolimmainen kuva on koulun läheiseltä kadulta.

Tunsin kuitenkin jo päivällä oloni heikentyvän ja illalla nousikin kuume. Kämppikseni ei ollut lämmittänyt asuntoa ja makkarissani oli vain 12°C ensimmäisenä yönä, joka varmaan vaikutti osaltaan sairastumiseeni. Yleisissä tiloissa oli 13.5°C, enkä ymmärrä, miten kukaan tarkenee sellaisissa lämpötiloissa! Sairastin illan ja jouduin jäädä kämpille seuraavaksi päiväksi. Harkkaohjaajani oli kultainen ja kyseli jatkuvasti vointiani, sekä tarjoutui tuomaan vilttejä tai muita tarvikkeita. Seuraavana päivänä olo oli jo onneksi parempi. 

ekana aamuna

kulttuurishokki

Realistisuuden nimissä haluan vielä puhua kulttuurishokista. 

Vaikka pärjäsinkin ihan hyvin eikä matkassa ollut varsinaisia mutkia, oli tulopäivänä olo aika kamala. Itketti, oli koti-ikävä, mietin et eihän tässä ollut mitään järkeä ja nyt ei voi enää perua. Kaikki tuntui ikävältä ja vaikealta. 

Seuraavina päivinä olo kuitenkin helpotti ja mieli oli paljon optimistisempi. 

Ekana iltana ahdistukseen auttoi erityisesti se, että tiesin jo etukäteen tällaisten ajatusten olevan normaaleja vaihdon alussa. Lisäksi juuri Aasian vaihdosta tullut kaverini antoi vertaistukea ja puolisoni ja monet ystävät tsemppasivat eteenpäin.

Terkuin Sara🫶