Esittely ja matkan alku
Moikka!
Miä oon 22v kolmannen vuoden sosionomiopiskelija Kotkasta. Päätin lähteä ulkomaille harkkaan, koska oon pienestä pitäen halunnut matkustella ja asua toisessa maassa jonkin aikaa. Lisäksi halusin vahvistaa itsevarmuuttani ja kokemusta itsenäisesti pärjäämisestä, sillä olen hieman arkajalka. Koin myös, että enkunosaamiseni voisi kaivata käytännön treeniä, vaikka teoriapohja onkin hyvä.
Valitsin Ranskan, koska se on minulle uutta aluetta ja kieli on kaunis, mutta osittain myös hyvien juustojen vuoksi. Alunperin toivoin harkan ajoittuvan loppukevääseen ja sijoittuvan etelärannikon Montpellieriin, mutta sainkin paikan Toulousesta. Harkkapaikka piti lomia niin tiuhaan tahtiin keväällä, että ajankohta vaihtui alkukevääseen. Eli hyvästit toiveille auringonotosta ja rannalla loikoilusta!
Suomessa oli hurjat pakkaset, kun lähdimme ajelemaan lentokentälle. Vähän suretti, että suomalainen talvi oli minun osaltani tässä. Matkalla kentälle ei vielä jännittänyt liikoja, mutta turvatarkastuksen edessä avopuolisoani hyvästellessä alkoi surettaa.
Luminen Helsinki ja auringonnousu koneen ikkunasta
Pariisin lentokenttä CDG oli aikamoinen kokemus - terminaalilta 2B meni puolisen tuntia kipitellä terminaaliin 2F, eikä reittikään ollut selkeä. Oikealle, portaat alas, tiukka vasen, portaat ylös, taas oikealle, sitten oltiinkin kiivärein varustettujen armeijamiesten ympäröimänä käytävällä. Toulousen kentällä taas kuulutettiin, että lentokentälle unohdetut laukut tuhotaan välittömästi ja laukun omistaja saa syytteen. Vähän eri menoa kuin Helsinki-Vantaalla😅
Ekat päivät
Pääsin kämpille vasta illalla, kun kämppikseni tuli töistä. Vein matkatavarat sisälle, jonka jälkeen käytiin yhdessä kaupassa. Illalla puolikuolleena kokkailin vielä eväitä ensimmäistä harkkapäivää varten.
Ensimmäinen harkkapäivä meni hienosti! Työntekijät olivat ihania (ei ollenkaan kuin Ranskalaisista on varoiteltu) ja työtehtävät mielenkiintoisia. Harkkapaikkani on International School of Toulouse, eli kansainvälinen yksityinen koulu Etelä-Ranskassa. Koulussa on tarhaikäisistä lukiolaisiin asti, mutta minun tehtäväni on keskittyä alakoululaisiin. Ensimmäisten viikkojen työtehtäväni on observoida luokissa oppilaiden käytöstä, vuorovaikutustaitoja, vahvuuksia sekä kehityskohteita. Tarkkailun jälkeen esittelen ohjaajalleni havainnot ja suunnitelman, miten kyseisiä oppilaita voidaan tukea.
Ensimmäinen harkkapäivä meni hienosti! Työntekijät olivat ihania (ei ollenkaan kuin Ranskalaisista on varoiteltu) ja työtehtävät mielenkiintoisia. Harkkapaikkani on International School of Toulouse, eli kansainvälinen yksityinen koulu Etelä-Ranskassa. Koulussa on tarhaikäisistä lukiolaisiin asti, mutta minun tehtäväni on keskittyä alakoululaisiin. Ensimmäisten viikkojen työtehtäväni on observoida luokissa oppilaiden käytöstä, vuorovaikutustaitoja, vahvuuksia sekä kehityskohteita. Tarkkailun jälkeen esittelen ohjaajalleni havainnot ja suunnitelman, miten kyseisiä oppilaita voidaan tukea.
Tiistaina Toulousessa oli pakkasennätys. Aamulla mittari näytti -8°C, vaikka normaalisti lämpötila on +10°C paikkeilla! Lapset sekä aikuiset olivat ihan ymmällään sääolosuhteista.
Lapset piirtelivät jäätyneille puisille lavoille. Oikeanpuolimmainen kuva on koulun läheiseltä kadulta.
Tunsin kuitenkin jo päivällä oloni heikentyvän ja illalla nousikin kuume. Kämppikseni ei ollut lämmittänyt asuntoa ja makkarissani oli vain 12°C ensimmäisenä yönä, joka varmaan vaikutti osaltaan sairastumiseeni. Yleisissä tiloissa oli 13.5°C, enkä ymmärrä, miten kukaan tarkenee sellaisissa lämpötiloissa! Sairastin illan ja jouduin jäädä kämpille seuraavaksi päiväksi. Harkkaohjaajani oli kultainen ja kyseli jatkuvasti vointiani, sekä tarjoutui tuomaan vilttejä tai muita tarvikkeita. Seuraavana päivänä olo oli jo onneksi parempi.
![]() |
| Hissimeitsie ekana aamuna |
kulttuurishokki
Realistisuuden nimissä haluan vielä puhua kulttuurishokista.
Vaikka pärjäsinkin ihan hyvin eikä matkassa ollut varsinaisia mutkia, oli tulopäivänä olo aika kamala. Itketti, oli koti-ikävä, mietin et eihän tässä ollut mitään järkeä ja nyt ei voi enää perua. Kaikki tuntui ikävältä ja vaikealta.
Seuraavina päivinä olo kuitenkin helpotti ja mieli oli paljon optimistisempi.
Ekana iltana ahdistukseen auttoi erityisesti se, että tiesin jo etukäteen tällaisten ajatusten olevan normaaleja vaihdon alussa. Lisäksi juuri Aasian vaihdosta tullut kaverini antoi vertaistukea ja puolisoni ja monet ystävät tsemppasivat eteenpäin.
Terkuin Sara🫶





