Puolivälin yli

Nyt on harkka jo yli puolessa, aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti ! Oon touhunnut kaikenlaista, juossut ympäri kyliä ja maakuntaa, eikä blogia oo oikein muistanut päivitellä. Tässä tapahtumia ja mietteitä viimeiseltä kolmelta viikolta.

Harkkajuttuja

Harkka on jatkunut tosi kivasti. Oon tehnyt paljon esitelmiä, kuten "the importance of sleep", "how to be a bucket-filler" ja "the growth mindset". Aiheet oli suht tuttuja, mutta aika hukassa olisin ollut, jos joutuisi avaamaan niitä ilman valmistautumista. Tuntui siis hyödylliseltä kerrata ja syventää osaamista niin, että pystyy enkuksikin selittämään aiheet auki lapsille. Yllättävää on ollut se, kuinka vaikeaa on puhua yksinkertaista/lapsiystävällistä enkkua! Voisi kuvitella et sehän se vasta helppoa on, mutta todellisuudessa pitääkin punnita sanavalintoja ja lauserakenteita pitkään, jotta alakoululaiset sekä ymmärtää sanaston että pysyvät kärryillä. Lauseiden pitää olla lyhyitä, ytimekkäitä ja simppeleitä. Ammattisanasto pitää unohtaa, ja asiat osata selittää hyvin yksinkertaistetusti. 

Noi on ollut aika kivoja hommia, mutta on ollut myös hankalampiakin päänvaivoja. Täällä on useampi traumataustainen lapsi ja nuori, ketkä ehdottomasti tarvitsisivat psykoterapiaa, mutta eivät sinne syystä tai toisesta pääse. Ratkaisuja ja tukitoimia heidän tilanteisiin on ikävä ja hankala pyöritellä, kun matalan kynnyksen keinot ei riitä ja syvemmälle olisi epäeettistä sukeltaa ilman asianmukaista koulutusta.

Työssä olen huomannut, kuinka mielettömän tärkeää on aidosti ymmärtää kehityksellistä traumaa, kroonista häpeää ja toimia traumainformoidun työotteen mukaisesti. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen erityisesti Juha Klaavun Lapsuuden kehityksellinen trauma sekä Katja Myllyviidan/ Duodecimin Häpeän hoito -kirjoja kaikille alalla oleville, mutta myös omia lapsia harkitseville ja muutenkin niille, ketkä haluavat ymmärtää itseään ja läheisiään. Tilasin vihdoin molemmat itselleni viikko sitten ja kumppaninikin innostui lukemaan Klaavun teosta, vaikka hän ei ihmisten kanssa työskentelekään. 

Olen joutunut  päässyt vetämään myös kuraattorisessioita parin alakoululaisen kanssa. Aina vähän jänskättää, mutta olen pikkuhiljaa löytänyt itsevarmuutta ja kielikin alkaa sujua ihan nätisti. Olen saanut itsenäisesti sekä suunnitella että toteuttaa kuraattori-istunnot, joka on samaan aikaan siistiä ja kauhistuttavaa. Ihanaa että harkkaohjaajalla löytyy luottoa, mut välillä meinaa olla sormi suussa hankalampien tapauksien kanssa. Motivaatiota pitää yllä hyvin se, että harkkaohjaajani tulosti isot niput tuottamiani harjoitteita, jotta voi käyttää niitä myöhemmin muiden oppilaiden kanssa. Usein opiskelijana on tuntunut, ettei omalla panoksella ole merkitystä harkkapaikoille, mutta täällä koen työtäni arvostettavan. 

Projektina vedän kolme tunnetaitotuntia kolmosluokkalaisille. Kyseinen luokka on hyvin riehakas ja raskas, oppilaista monilla on traumataustaa ja neurokirjavuutta. Aloitin projektin tarkkailemalla luokkaa, vuorovaikutusta ja tuen tarpeita muutaman tunnin verran, jonka jälkeen aloin työstämään heidän tarpeilleen räätälöityä suunnitelmaa. Koska luokka on hyvin yli-aktiivinen ja lapset ylivirittyneitä, päätin sisällyttää tunteihin paljon mindfulness-harjoituksia ja hermostoa rauhoittavia aktiviteetteja. Ensimmäinen tunti oli luokkahuoneessa, seuraava on metsässä ja kolmas leikkipaikalla. Tarkoituksena on antaa heille keinoja itsensä tyynnyttämiseen erilaisissa ympäristöissä. 

Vapaa-aika

Lepo? Mitä se on? Kiitos Toulousen opiskelijatapahtumien, kavereiden ja euron junalippujen, on uni jäänyt aika vähälle. Niinä harvoina päivinä kun oon illat kotona, menee aika kaupassa käyntiin, kokkailuun, eväiden tekoon ja vikoihin kursseihin (joita olen taidokkaasti laiminlyönyt). Asiaa ei auta ollenkaan lähes tunnin työmatka suuntansa, mutta itsepähän harkkapaikkani valitsin. 

Meillä on kaveriporukan kanssa tapana käydä joka keskiviikko illallisella. Viimeksi (11.2.) käytiin supersuositussa L'Entrecôte ravintolassa, jossa tarjoillaan nimensä mukaisesti entreä ja rajattomasti raskalaisia kaveriksi. Oli ihan super hyvää! Aiemmalla kerralla käytiin Le Bouillon:ssa, (vinkki, tää ravintola löytyy monesta Ranskan kaupungista), jonne meen varmasti vielä uudestaan. Testasin tryffelipastaa, joka oli aivan mielettömän herkullista, täytti vatsan ja maksoi alle kympin! Tilasin myös kaverin kanssa ankkaa, Toulouselaista makkaraa, sekä vuohenjuustoa hunajalla alkupalaksi. 

Olen käynyt myös Café de langues (kielikahvilassa), Chandeleur-juhlissa (Ranskalaiset lettubileet) ja kaikenlaisissa opiskelijariennoissa. On kyllä ihan super kiva, että tää on opiskelijakaupunki! Ei tule ikinä tylsää ja tulee tavattua tosi paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa. Suomalaisiakin on tullut vastaan jo muutama!

Matkustus

Alkukuusta lähdin kaverin kanssa tutustumaan Carcassonnen keskiaikaiseen linnoitukseen ja Narbonnen ihanaan rantakaupunkiin. Sää oli lauantaina aivan upea, varmaan ainakin sen +18 auringossa. Carcassonnen linna oli vaikuttava, tosin ympärillä kaikki oli turistihinnoissa. Narbonnessa oli palmuja, ihastuttavia leipomoita (syötiin aivan liikaa) ja upea joki keskellä kaupunkia. Istuttiin joenvarsikahvilassa ottamassa aurinkoa ja nauttien lohipastasta ja leivoksista, illalla käytiin Italialaisessa trattoriassa pizzalla. Sunnuntaina satoi aivan kaatamalla, joten päädyttiinkin lähtemään etuajassa kotiin. Onneksi oli tarjous euron junalipuista, niin kulkeminen oli stressivapaata.

Viime viikonlopun olin Montpellierin upeassa välimerellisessä kaupungissa. Olin alunperin halunnut Montpellieriin harjoitteluun, mutta sainkin harkkapaikan Toulousesta. Rakastuin kaupunkiin välittömästi ja aloin jo suunnittelemaan paluuta joko loman tai työn merkeissä... Palmuja, aurinkoa, upeita rakennuksia ja historiaa.😍 Rannalle en valitettavasti ehtinyt, mutta kesällä sitten. 

Muita mietteitä

Harkka on saanut pään aika pyörälle itsestä, omista toiveista ja tulevaisuudesta. Olen samalla syventynyt psykologiaan ja erityisesti psykoanalyysiin, ehkä hieman sellaisessa yliajattelun kuplassa. 

Tuntuu, etten enää tiedä yhtään kuka olen tai mitä haluan, mutta kuulemma se on aika yleinen kokemus vaihtaripiireissä. En kuitenkaan muuttaisi mitään ja yksin matkustaminen on aivan äärettömän arvokas kokemus.

Canvalla tekemäni värityskuva ykkösluokkalaiselle kasvun asenteen opettelua varten

Retki metsään eskarien kanssa

Montpellier

Montpellier

L'Entrecôte

Pole danceee

Carcassonne

Carcassonne

Narbonne

Narbonne

Narbonne

Tammikuun kuulumisia

Moikka taas,

nyt mennään jo tammikuun loppupuolta. Sää on onneksi lämmennyt alkukuun pakkasista, nyt pyöritään kympin molemmin puolin ja farkkutakissa pärjää jo hyvin. Aurinkoisina päivinä lämmön tuntee jo takin läpi ja aurinko kuumentaa poskia.

Vapaa-ajan vietto

Toisen vaihtoviikon keskiviikkona tapasin netin kautta saamaani kaverin, tsekkiläis-amerikkalaisen Christynan, joka opiskelee onkologiaa Toulousessa. Pistäydyimme uutuuskahvilassa ostamassa netissä ylistetyt herkkupullat, kiertelimme kaupunkia ja käytiin pizzalla. Täällä pizzan päälle laitetaan kypsää perunaa hieman samaan tapaan, kuin suomessa ananasta. Oli kyllä ihan hyvää!

Saman viikon perjantaina vietin iltaa kolmen Erasmus-opiskelijan kanssa juoden viiniä Garonnen rannalla. Paikka oli täynnä hengailevia nuoria, vaikka ilma oli melko viileä.

Ylläolevissa kuvissa Garonnen ylittävä silta, vuohenjuustoa maatilalta ja kaupungin keskustan
rakennuksia.

Seuraavalla viikolla vaihtisryhmässä joku tuntematon uusi opiskelija kyseli illallisseuraa. Sovin hänen ja yhden toisen harkkavaihtarin kanssa tapaamisen seuraavalle päivälle. Harkkavaihtarin olin jo tavannut edellisviikolla, hän on Pariisilainen insinööriopiskelija Ade. Toisesta opiskelijasta ei ollut mitään tietoa ja Aden kanssa vähän jännitettiin millainen tyyppi meidän eteen tupsahtaa. Joku mies oli jo nimittäin vaihtariryhmän kautta tullut liehittelemään meitä molempia, joten vainoharhoissa kehiteltiin suunnitelmaa miten livistää illalliselta kesken kaiken. 

No, onneksi Lucas olikin ihan tavallinen tyyppi, rento, kohtelias ja ekstrovertti. Lähenin nopeasti molempien kanssa, nyt tapaamme pari kertaa viikossa porukalla.

Broileria ja selleriä, jälkiruuaksi suklaaleivos

Harkkajuttuja

Ekat pari viikkoa kiertelin ala-asteen luokkia, tarkkaillen lasten vuorovaikutustaitoja, tunnetaitoja ja tunnereaktioiden säätelykyä. Tehtävän tarkoituksena oli tutustua kouluun, lapsiin, tutkia tuen tarpeita ja pohjustaa loppuharkan projektia.

Osallistuin myös pariin kuraattorin tukikeskusteluun ja autoin suunnittelemaan strategioita kyseisten oppilaiden tukemiseksi.

Alla kuvia eskareiden puuhista (vasemman puolen kuvat) ja ykkösluokkalaisten tunneilta (oikean puolen kuvat).

Ylävasen: eskarilaiset harjoittelevat muotoja palikoiden avulla ja opettelivat kirjoittamaan numerot 0-100. Alavasemmalla piirtelypuuhia ja shakinpeluuta.

Yläoikealla ykkösluokkalaiset harjoittelivat sanojen "change, form ja function" merkitystä. Alaoikealla liikkatunnin välineitä. Liikassa harjoiteltiin myös amerikkalaista Madison-tanssia.

Teen myöhemmin postauksen siitä, millaisia eroja olen huomannut kansainvälisen yksityiskoulun ja Suomen julkisten koulujen välillä. Nyt mainitsen kuitenkin pikaisesti, kuinka paljon älykkaitä ja lahjakkaita lapsia koulussa on - 6v poika voitti minut shakissa, vaikka itsekin välillä pelailen enkä ole mielestäni ihan huonoimmasta päästä. Toiset eskarilaiset kisasivat siitä, kuka on nopein vastaamaan oikein kertolaskuihin kuten 8x56.

Tässä vielä vitosluokkalaisten kirjallisuutta, itsetekemiä julisteita ja alavasemmalla filosofian konsepti tietämättömyyden verhosta, jonka esittelin yhteiskuntaopin tunnilla.

Ranskan "loppianen" eli Epiphany

Ranskassa loppiaisen tienoilla vietetään epiphanya, jolloin keräännytään läheisten kanssa kakun äärelle. Epiphany juhlistaa sitä päivää, kun kolme tietäjää tapasivat Jeesusvauvan. Kakun sisään piilotetaan pieni figuuri nimeltä fève ja sen löytäjä kruunataan päivän kuninkaaksi. Eli vähän samaan tapaan kuin manteli joulupuurossa, mutta juhlavammin. 

Eräs opettajista oli tuonut töihin leipomansa Galette des Rois -kakun ja minä pahaa-aavistamaton meinasin lohkaista hampaani fèveen, kun kukaan ei tajunnut varoittaa. Kruunu jäi saamatta, mutta oli hauska tutustua toisen maan kulttuuriin. Tuntui kuitenkin vähän oudolta viettää jouluaihesta juhlaa, sillä joulusta tuntuu olevan kuukausitolkulla aikaa. Maisemat muuttui, lumesta ei tietoakaan ja koko arki meni uusiksi, niin en osannut käsittää joulusta olevan vasta pari viikkoa.

💕

Ensimmäiset päivät Toulousessa

              Esittely ja matkan alku

Moikka! 

Miä oon 22v kolmannen vuoden sosionomiopiskelija Kotkasta. Päätin lähteä ulkomaille harkkaan, koska oon pienestä pitäen halunnut matkustella ja asua toisessa maassa jonkin aikaa. Lisäksi halusin vahvistaa itsevarmuuttani ja kokemusta itsenäisesti pärjäämisestä, sillä olen hieman arkajalka. Koin myös, että enkunosaamiseni voisi kaivata käytännön treeniä, vaikka teoriapohja onkin hyvä.

Valitsin Ranskan, koska se on minulle uutta aluetta ja kieli on kaunis, mutta osittain myös hyvien juustojen vuoksi. Alunperin toivoin harkan ajoittuvan loppukevääseen ja sijoittuvan etelärannikon Montpellieriin, mutta sainkin paikan Toulousesta. Harkkapaikka piti lomia niin tiuhaan tahtiin keväällä, että ajankohta vaihtui alkukevääseen. Eli hyvästit toiveille auringonotosta ja rannalla loikoilusta!

Matkustusmietteitä

Suomessa oli hurjat pakkaset, kun lähdimme ajelemaan lentokentälle. Vähän suretti, että suomalainen talvi oli minun osaltani tässä. Matkalla kentälle ei vielä jännittänyt liikoja, mutta turvatarkastuksen edessä avopuolisoani hyvästellessä alkoi surettaa.

                                 Luminen Helsinki ja auringonnousu koneen ikkunasta

Pariisin lentokenttä CDG oli aikamoinen kokemus - terminaalilta 2B meni puolisen tuntia kipitellä terminaaliin 2F, eikä reittikään ollut selkeä. Oikealle, portaat alas, tiukka vasen, portaat ylös, taas oikealle, sitten oltiinkin kiivärein varustettujen armeijamiesten ympäröimänä käytävällä. Toulousen kentällä taas kuulutettiin, että lentokentälle unohdetut laukut tuhotaan välittömästi ja laukun omistaja saa syytteen. Vähän eri menoa kuin Helsinki-Vantaalla😅

Ekat päivät

  Pääsin kämpille vasta illalla, kun kämppikseni tuli töistä. Vein matkatavarat sisälle, jonka jälkeen käytiin yhdessä kaupassa. Illalla puolikuolleena kokkailin vielä eväitä ensimmäistä harkkapäivää varten.

 
Ensimmäinen harkkapäivä meni hienosti! Työntekijät olivat ihania (ei ollenkaan kuin Ranskalaisista on varoiteltu) ja työtehtävät mielenkiintoisia. Harkkapaikkani on International School of Toulouse, eli kansainvälinen yksityinen koulu Etelä-Ranskassa. Koulussa on tarhaikäisistä lukiolaisiin asti, mutta minun tehtäväni on keskittyä alakoululaisiin. Ensimmäisten viikkojen työtehtäväni on observoida luokissa oppilaiden käytöstä, vuorovaikutustaitoja, vahvuuksia sekä kehityskohteita. Tarkkailun jälkeen esittelen ohjaajalleni havainnot ja suunnitelman, miten kyseisiä oppilaita voidaan tukea.

Tiistaina Toulousessa oli pakkasennätys. Aamulla mittari näytti -8°C, vaikka normaalisti lämpötila on +10°C paikkeilla! Lapset sekä aikuiset olivat ihan ymmällään sääolosuhteista.

Lapset piirtelivät jäätyneille puisille lavoille. Oikeanpuolimmainen kuva on koulun läheiseltä kadulta.

Tunsin kuitenkin jo päivällä oloni heikentyvän ja illalla nousikin kuume. Kämppikseni ei ollut lämmittänyt asuntoa ja makkarissani oli vain 12°C ensimmäisenä yönä, joka varmaan vaikutti osaltaan sairastumiseeni. Yleisissä tiloissa oli 13.5°C, enkä ymmärrä, miten kukaan tarkenee sellaisissa lämpötiloissa! Sairastin illan ja jouduin jäädä kämpille seuraavaksi päiväksi. Harkkaohjaajani oli kultainen ja kyseli jatkuvasti vointiani, sekä tarjoutui tuomaan vilttejä tai muita tarvikkeita. Seuraavana päivänä olo oli jo onneksi parempi. 

ekana aamuna

kulttuurishokki

Realistisuuden nimissä haluan vielä puhua kulttuurishokista. 

Vaikka pärjäsinkin ihan hyvin eikä matkassa ollut varsinaisia mutkia, oli tulopäivänä olo aika kamala. Itketti, oli koti-ikävä, mietin et eihän tässä ollut mitään järkeä ja nyt ei voi enää perua. Kaikki tuntui ikävältä ja vaikealta. 

Seuraavina päivinä olo kuitenkin helpotti ja mieli oli paljon optimistisempi. 

Ekana iltana ahdistukseen auttoi erityisesti se, että tiesin jo etukäteen tällaisten ajatusten olevan normaaleja vaihdon alussa. Lisäksi juuri Aasian vaihdosta tullut kaverini antoi vertaistukea ja puolisoni ja monet ystävät tsemppasivat eteenpäin.

Terkuin Sara🫶